Tää ilta voi sun maailmas muuttaa

Ensilumi ♥
Ja tää naisenalku on nyt hyvin onnellinen.

Mitäpä siihen lisäämään.

Lähen perjantai-illanviettoon, eli nokka kohti Mäntsälää, Saralle (: 

Menneistä ajoista muistuttaa leimat passis

Ajattelin pitkästä aikaa palailla tänne blogin puolelle (:

Selailin vanhoja valokuvia ja tajusin miten paljon on oikeesti muuttunu yhessä vuodessa. 

12 kuukautta. 

365 päivää.

Miljoonat ilot ja surut.

Loppujen lopuks en oo katkera mistään menetetyst tai vastoinkäymisistä.

Uskon et kaikel on tarkotuksensa.

Ei koskaan voi tietää mitä huominen tuo.

Ja haluun kiittää niitä ihania ystäviä jotka on pysyny mun rinnalla.

Kävi miten kävi.

On oikeesti tosi mahtavaa, et oon tajunnu ettei välimatka oo niin iso juttu.

Esimerkiks Virve. Ei nähä kovin usein vaik se ois tosi hienoo mut aina ku nähään,

nii musta tuntuu ku ei oltais oltu päivääkään erossa (:

Must tuntuu myös et oon saattanu löytää jotain..

jotai iha spesiaalii (:

Tää vuosi on antanu paljon mut myös vaatinu veronsa.

Käytiin äidin kanssa papan haudalla.

Itku nousee kurkkuun väkisin ku muistan miten pappa aina tuli kesäaamuina kuudelta kylään ja istu autos polttamas tupakkaa. Kaikki ne naurut. Kaikki ne itkut jotka sä sait loppumaan.

Mietin usein millanen se paikka on pilvien takana. Voiks siel elää vapaana?

 ja toivon että nähdään vielä ♥

Odotan innol huomista ! Eka päivä terveenä tällä viikol
ja pääsen vetää kaikki uudet talvikamat niskaan
ja lähen seikkailee tonne ratisevalle nurmikolle ♥