mä etin vuosia kymppii, mut löysinkin ykkösen

pääsiäinen on menny rennoissa merkeissä. pientä väsymystä ja rapsakkaa oloo eilisen illanvieton merkeistä, haarajoelta mutta sehän vaan kuuluu asiaan. olin siis eilen leevin synttäribileissä ja jp heitti mut sieltä joskus neljän-viiden aikaan kai kotiin nukkumaan. näin paljon vanhoja tuttuja, ja oli ihanaa kun huomaa et vaik tuntuis et mikään ei voi piristää niin fiilikset nousee heti kattoon ku tuntuu et joku oikeesti kaipas. aivan mahtava ilta ! (:

olo oli aamulla siihenmalliin että oli parasta ottaa pikkusiskon kaa iisii ja 

töllöttää muumeja kahvimuki kourassa. 

toisaalta.. tää pääsiäinen on niin outo. oli jotenki haikee olo, nyt kun iskä on poissa norjassa 

ja isosiskokin jossain toisella puolella suomea poikakaverin mökillä.

yleensä meillä on ollu tapana olla juhlapyhinä koko suku koolla saman pöydän ääressä.

omituista kattaa pöytä vain neljälle.

tää veijari jos joku osaa piristää (: viimesii pulkkailukertoja viedään 

ennenku lumet on kadonnut teiltä.

mä niin toivon että kesä tulis jo. se tois mukanaan miljoona ihanaa asiaa

uusia kokemuksia, tuttavuuksia, paikkoja ja juhlia. 

nyt vaan ikävöin nannan juttui ja univelka painaa päälle. 

hyvät pääsiäiset kaikille ! :*

Tää ilta voi sun maailmas muuttaa

Ensilumi ♥
Ja tää naisenalku on nyt hyvin onnellinen.

Mitäpä siihen lisäämään.

Lähen perjantai-illanviettoon, eli nokka kohti Mäntsälää, Saralle (: 

Menneistä ajoista muistuttaa leimat passis

Ajattelin pitkästä aikaa palailla tänne blogin puolelle (:

Selailin vanhoja valokuvia ja tajusin miten paljon on oikeesti muuttunu yhessä vuodessa. 

12 kuukautta. 

365 päivää.

Miljoonat ilot ja surut.

Loppujen lopuks en oo katkera mistään menetetyst tai vastoinkäymisistä.

Uskon et kaikel on tarkotuksensa.

Ei koskaan voi tietää mitä huominen tuo.

Ja haluun kiittää niitä ihania ystäviä jotka on pysyny mun rinnalla.

Kävi miten kävi.

On oikeesti tosi mahtavaa, et oon tajunnu ettei välimatka oo niin iso juttu.

Esimerkiks Virve. Ei nähä kovin usein vaik se ois tosi hienoo mut aina ku nähään,

nii musta tuntuu ku ei oltais oltu päivääkään erossa (:

Must tuntuu myös et oon saattanu löytää jotain..

jotai iha spesiaalii (:

Tää vuosi on antanu paljon mut myös vaatinu veronsa.

Käytiin äidin kanssa papan haudalla.

Itku nousee kurkkuun väkisin ku muistan miten pappa aina tuli kesäaamuina kuudelta kylään ja istu autos polttamas tupakkaa. Kaikki ne naurut. Kaikki ne itkut jotka sä sait loppumaan.

Mietin usein millanen se paikka on pilvien takana. Voiks siel elää vapaana?

 ja toivon että nähdään vielä ♥

Odotan innol huomista ! Eka päivä terveenä tällä viikol
ja pääsen vetää kaikki uudet talvikamat niskaan
ja lähen seikkailee tonne ratisevalle nurmikolle ♥

Satoi kasvoille kyyneleitä

Hetkeksi lamaannun kuuntelemaan tietokoneen hurinaa ja maailma kaikkoaa ympäriltäni. Kaiken täyttävä tyhjyys tunkee pääni sisäpuolelle. Silmissä sumenee. Havahdun rapisevaan ääneen kun koira tassuttelee huoneeseen. Elämä on kuin mustelmat puuterin alla. Mikään ei ole sitä miltä se ulkopuolisen silmillä vaikuttaisi olevan. 

Odotan jännityksellä huomista. Perhoset pyrähtelevät vatsassa. Kulta on palannut kotiin.

Käyn iltakävelyllä nuuhkimassa tuoreen ruohon tuoksua ja iltakastetta. Kuuntelemassa pöllöjen huhuilua metsissä. Tuijottamassa miten aurinko laskee vaaleanpunaisena mustien puiden taakse.

Ja niinä hetkinä arvostan elämää enemmän kuin koskaan.

Onnen kyyneleet takin kaulukseen putoaa.

Ja ennen kuin huomaatkaan se kaikki kaunis on poissa ja jälkeensä jättänyt vain kylmän pimeyden.

Kirkon kellot soivat ja kuulen vieraiden ihmisten naurua ja puheensorinaa.

Väki valuu korkokengillä kipsutellen alas mäkeä.

Aurinko paistaa.

Kermakakku kannetaan pöytään.

Kakun kerrokset hipovat taivaita.

Lopulta viimeinenkin auto on hyrrännyt tiehensä sorakentältä.

Aurinko kirvelee silmissä ja korkokengät tuntuvat lyijyltä kun yritän nostella niitä viimeisillä voimillani.

Haparoivin sormin avaan kenkien soljet.

Kaadun sänkyyn ja nukahdan minuutissa.

Silti tätä väsymystä ei voi nukkua pois.

Mutta ehkä jos oikein yritän, saan siitä voimaa.

Voimaa unelmista. Uneksimisesta.

Pimeimmänkin yön jälkeen pilkottaa aamu.

Me eletään vaan kerran tääl eikä aikaa voi pysäyttää

Rippijuhlii, kesäkuumaa, kuurosateita  ♥

duunii mul on enemmän ku sielu sietää.

 rahaa tulee mut ei mul oo aikaa käyttää sitä ku oon sitoutunu työskentelee kahdeksan tuntia päivässä. 

onneks heinäkuussa mul on jopa kaksi viikkoa lomaa, ootan innolla, voin ostaa mitä ikinä haluun. 

 

Sukulaisen rippijuhlat

Haluun elää täysil, vihata, rakastaa, itkee ja nauraa. Oon tutustunu tänä kesänä upeisii ihmisiin ja oon jo nyt sata kokemusta ja satoja euroja rikkaampi mitä ennenku lumet suli. Elämä on mahtavaa.

Oon viimein heränny eloon talven runnomasta olomuodosta.

Perhosii vatsas, omat siivet kantaa. Tätä mä oon venannu.

ihan sama mitä vastaan tulee, kuljen vaik vastatuleen.

kesä päättyy liian nopee

kysy vaik isovanhemmilt, elämä on hetkessä ohi.

pojat laulakaa se laulu joka sai mut aina nauramaan

Kesä, täältä tullaan ! Ihan mahtava fiilis kun kouluu on jäljellä vaivaset muutama päivää ja huomenna oon laillinen mopotyttö elikkäs kortin saaminen on käsittelykoetta vaille kädessä. Torstaina mä matkaan Espooseen Barona-areenalle Power Mover -tapahtumaan Nannan kanssa. Oikeestaan loppuviikosta tulee väkisinki bueno! Tähän väliin tungen kuvamateriaalii ysienjuhlasta, kun laiskuuttani en oo aijemmi viittiny. Oltiin tuolla tosiaan Ellan kans kuvaajina (bonuksena saatiin koko päivä vapaata ku muut ahkeroi kirjojen äärellä)

Toi ysienjuhlapäivä oli ihana. Kaikki oli nii ilosii ja kauniita ja kesäfiiliksillä.

Toisaalta, tosi haikeeta kun kaikki mun rakkaat lähtee omille teilleen..

Se nyt on kuitenki väistämätöntä ja varmasti monien kanssa oon yhteyksissä

siitä huolimatta. Varsinkin niiden ketkä jää vielä Mäntsälään.

Asiasta kukkapenkkiin tai purkkiin, iha mite vaa,

oon tällä hetkel 37,6 asteen kuumeessa ja tää pirulainen on kai keuhkokuume....

Lääkkeiden voimalla mä yritän kuitenki selviytyy huomisesta alkaen loppu viikon kunnialla.

Jotenki oon nii vapautunu kun koulu loppuu.

Oon järkky stressaaja joten tää keventää mun elämää aikalailla.

Pitkästä aikaa oon puhunu ihmisten kanssa, joihin ei oo tullu pidettyy vuosiin yhteyttä.

Jännää huomata miten ne ihmiset ei oo muuttunu yhtään.

Niin hyvässä kun pahassa.

Kertoilen lisää kuulumisii myöhemmin kun en oo enää iha kuumehuuruissa, 

olo nimittäin on aika ovela...

Annie