lauantai 24. maaliskuuta 2012

mun päässä on umpisolmu

roiku menneessä vai suuntaa eteenpäin?
valitsisin jälkimmäisen, mut it's not so simple.
tässä sitä taas ollaan, järki vastaan tunteet.

suddenly i feel so stupid. and disappointed.
oikeesti tuntuu et missään ei oo mitään järkee.
mua vaa vituttaa ja itkettää iha suunnattomasti.

oon ehkä menettämäs jotain mikä on mulle tosi tärkeetä,
 ja suuressa merkityksessä mun elämässä.
oon nii vitun stressaantunu. 
tää kaikki menee nii nopeesti. ei oo aikaa hengähtää.
väsyny oleen väsyny.


~annie

torstai 22. maaliskuuta 2012

Anna siipien kantaa



pitkän lomailun jälkeen oon päättänyt palailla postailemaan kuulumisia ! (:
mun vanhempi sisko tuli tänään kotiin ja se saa mut toooosi onnelliseks.
mitä mulle kuuluu?
-noh.. se nyt on aika vaihtelevaa mut nyt tuntuu et pyörät alkaa pyörimää jälleen;
se mikä ei tapa, vahvistaa.




tylsyyden tuotoksia


ostin uuden phonen (: 
mitä pidätte?


jaksoin jopa siivota !


....sekä lukea kokeisiin (:


kello alkaa nyt lähennellä puoltayötä ja mun unirytmi potkii päähän.
pikkupostaus, forgive me 
                                                             
                                   taidan nyt käpertyä peittojen alle kisupehmon suojin, gute nacht
                                                           puspus ja kuulemiin; Annie 

maanantai 12. maaliskuuta 2012

tää on kuin järven jäälle rakennettu talo

kai se on pakko myöntää. ei aina mee hyvin.
en välttis nyt kirjottele tänne vähään aikaan ja nyt jo taukoa on ollut.
koulukin taitaa jäädä pariks päiväks.
tai en tiedä- mikäpä täällä olis varmaa?
voimat alkaa hiipua pikkuhiljaa ja tarviisin lepoo ja tukee.
phiuu pakko potkii itteensä perseelle ja eteenpäi.
kaikki jotka sen on kokenut, tietää että läheisen masennus satuttaa.
yksinäisen keijun tarina 



torstai 8. maaliskuuta 2012

sä oot nainen niin erilainen

Hyvää naistenpäivää kaikille ihanille naisille ! (=

 Tärkeimpiä naisia mun elämässä on mun isosisko ja äiti.
 Kolmas on kuitenkin aivan erityinen. Tässä meidän tarina.



ala-asteella jotain vuonna 2000 törmäsin tähän tyttöön ihan sattumalta.
 se oli just muuttanut ihan meidän naapuriin hyvinkäältä.


meistä tuli heti parhaat kaverit ja lähes asuin tämän tytön luona.

ja ihan niinkun pmmp:n tytöt laulo: 

räkänokat rannoilla roikuttiin
soramontulle pyöräiliin aina 
hiekka meni suuhun ja silmiin, silmiin
housunlahkeet täyttyi siitä

marketissa uikkari keltainen 
sinä autoit mua kun pöllin sen
 koiranputket heinällä täytettiin
 poltettiin mä yskin, yskin

kyseinen yhtye olikin sitte meijän lemppari.
niitä biisejä me hoilattiin aina koulumatkat ja jos 
joku sano että nyt turpakii 
nii laulettiin vaa kovempaa
livenä on nähty moneen kertaan ja huudettu ku hullut eturivissä,
cd:t ja kirjat hyllyssä.

vuodet vieri mut meitä ei erottanu mikään



ainahan meillä oli kujeet mielessä. 
karkailin kotoa tälle tytölle jos en saanut lupaa.
yhdessä me sitte poljettiin 13 km suuntaansa tän tytön 
silloisen poikaystävän luokse.
olin tuolloin ehkä 13 vuotias.



nyt kun mietin ni tän tytön kanssa en oo koskaan ees riidellyt.
jotenkin me kai täydennetään toisiamme.



haluat pois et silti tiedä missä hyvä ois
mitä mä teen jos näkisin ees yhden kyyneleen
niin kuivaisin sen


vuonna 2010-2011 masennuin mutta onneks
mulla on aina ollut tää tyttö jolle oon voinut puhua.
musta tuntuu että saan kiittää tätä tyttöä koko elämästäni,
tuskin olisin tässä ilman häntä.


voin rehellisesti sanoa että tää tyttö on puolet mun elämästä.



Huonommin jo paranee
nyt jos polven kolhaisee
Kirkkaat hauskat vaihdetaan
laastariin valkoisenruskeaan


Ja miten kävikään
että lapsuus se vain loppui

Se mihin häviää
minkä hetken jälkeen hukkui

Kun ainoastaan ajatellaan
voiko ukkosella uidakaan
ja sitten ollaan huolissaan
mistä kuollut hiiri haudan saa




hetkeäkään tän tytön kanssa en vaihtaisi muuhun.
musta tuntuu että tosi monet ystävyys-/kaverisuhteet päättyy liian nopeasti.
ollaan juurruttu toisiimme niinku puut juurineen.
vaikka elämä ei meijän kummankaan puolella oo ollut 
aina kovin tyyntä niin jotenkin sitä ollaan tähän asti selvitty.
kunnialla. 


tyhmiä ideoita ei puutu ku me lyödään päämme yhteen.
sitten on taksi vienyt kotiin,
me kaksi kaljapöhnässä ja aamulla on hävettänyt.
mitään en kuitenkaan kadu 
ja oon kasvanut ihmisenä aivan hirveesti kaikkien kokemuksien kautta
mitä olen tän tytsyn kanssa kömmäillyt.




tää tyttö taitaa tuntee mut paremmin ku omat taskunsa.


oikeestaan jo ala-asteel me luvattiin ettei tää ystävyys tuu loppuun.
eikä se oo loppunu.


musta tuntuu että mulla olis 3 siskoa ja kaks perhettä
koska tää tyttö on mulle yhtä läheinen kun oma sisko.



tätä tyttöä kohden mulla on ollut aina tosi kova suojeluvaisto.
vähän niinkuin vihainen äitikarhu.


tää tyttö on mulle kaikki kaikessa, 
paras ystävä,
kuin pikkusisko 
ja ennen kaikkea
nainen 
ISOLLA ÄNNÄLLÄ ! 



i love u, Marianna 


naistenpäivää vietellen,
kahvia kitaten, 
ruusuja ihastellen
ja yksin hihitellen,

-annie- 









keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

kuvapläjäys

Heipsutirillaa :--) ihanaa maaliskuista talvipäivää kaikille ! tuossa toissapäivänä kristan kanssa tulin meille ja ajattelin et krisun avustuksella voisin tehä kuvapostauksen (joka jäi kesken koska en koskaan saa mitään valmiiksi) siitä miten mun tyyli on muuttunut vuosien varrella (: tyylien kirjo on ollut aika suuri :D kaikki kuvat on 2010-2012 vuosilta eivätkä aikajärjestyksessä ja nää jotkut on niin noloja XD








oon toi oikeanpuolimmainen^


                                     

tsihhih oon KAAMEE emotyttö näissä kaikissa :D

nykyistä kuvaa:

ilman pidempiä turinoita yhdet laulunsanat ja heipat~



Mä tunnen niskassa maailman paineen,
kuka uskaltaa olla erilainen.
Käsi ylös huuda se ääneen,
ettei ne harmana massana nää meit.
Mä tunnen niskassa maailman paineen,
kuka uskaltaa olla erilainen.
Käsi ylös huuda se ääneen,
huuda se ääneen.

Mitä sult odotetaan ja kuka odottaa,
kenelle annat vallan sut nostaa ja pudottaa.
Kun täällä varmaa ei oo muu kuin kuolema
ja aarteet matkalle ripoteltu harvaan.
Olis aina parempi tietää kuin arvaa,
mut nää rutiinit'silittää mua vastakarvaan.
On vaikee opiskella jos ei kiinnosta,
vaikee hymyillä jos mikään ei innosta.
Tähdätään siihen et saataisiin kiitosta,
kymppii tai viitosta, samaa kaavaa siis.
Seiskaluokalla muistan kun sanottiin,
et nyt jo pitäs ryhtyy valkkaamaan ammattii,
mä oon kakstoista ootteko tosissanne,
antakaa mun leikkii ikäisteni lailla.
Pikkutytöil meikkii äitinsä lailla
ja molemmilla sama vaiva.


Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
en osaa seistä paikoillaan.
Entä jos en ookkaan sillä tiellä, enkä,
kulje suuntaan,
jota multa odotetaan.
Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
on helppoo olla irrallaan.

Mutta kyllä koulun käynti kannatti,
hyllyn päällä pölyttyy ylioppilaslakki.
Se on ollut mulle just ja vaan sitä, lakki,
olis ollut edes ylioppilastakki,
niin sil olis voinut pärjätä tääl,
nyt saa vaan lakki päässä värjötellä.
Ei sovi kouraan, ei pääse itteensä toteuttaa.
Eläminen täysil ei tarkota et sun pitää elää nopeeta.
Kaikki irti siit mut mil tapaa, villi ja vapaa,
täällä ollaan vaan ihmisii.
harva uskaltaa sisintänsä totella,
juoksee karkuun ei uskalla ottaa otetta.
Oravanpyöräst pitää kuulemma päästä pois,
mut välil kulkurikin haluu sade säästä pois.
Elämää ei sen enempää, mut mul on vaan tääl yks mitä menettää

Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
en osaa seistä paikoillaan.
Entä jos en ookkaan sillä tiellä, enkä,
kulje suuntaan,
jota multa odotetaan.
Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
on helppoo olla irrallaan.

Mä katon kavereita ympäril, monil jo lapsii,
koko ajan syntyy lisää osal jo kakski.
Toiset yrittää ja toiset tyrii tääl,
niin et mahdollisimman nopee eroon siit pyritään.
Lapsi on lahja, ei itseoikeus,
silti abortti enemmän sääntö kuin poikkeus.
Saa mut pohtii itteni siihen asemaan,
tanssinko riemust vai alkasko masentaa.
Elämä sormien välissä kuin vettä,
tässä pitäs alkaa miettii eläkettä.
Koitetaan nyt päästä ensin kolmenkympin yli.
Kyllä mäkin haluun perheen ja vaimon syliin,
mut se näyttää monesta kulmasta maailmanlopulta.
Anna mulle aikaa älä hoputa.
Nuoruus pitää kokee se pitää elää,
ryömitään ja sitten kävellään.


Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
en osaa seistä paikoillaan.
Entä jos en ookkaan sillä tiellä, enkä,
kulje suuntaan,
jota multa odotetaan.
Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
on helppoo olla irrallaan.

~


kiitos & kumarrus
Annie (:


lauantai 3. maaliskuuta 2012

kevättä ilmassa

tää on niitä harvoja hetkiä jolloin musta tuntuu, että haluaisin onnellisen parisuhteen.
 normaalisti pari suhdetta on se mun juttu.


tänään mulla on ollut kauheasti virtaa ja oon kuvaillut pihalla ja kokkaillut, 
juoksennellut ympäri taloa pikkusisko kainalossa ja laulellut. 
kaikki on niin hyvin (--:

 aaamulla 


 karvainen koirakaveri vekku (:



 lilliputti 1,5 vuotta & oona-roosa 17 vuotta ♥ meiksi on siis meijän pesueesta se keskimmäinen muksu
jeppe ja vekku 

PARI KUVAA OMASTA HUONEESTA;








 siivoton vaatekomero :D:D



pus-pus & kuulemiin, 
med älskar; annie (:

perjantai 2. maaliskuuta 2012

älä koskaan sano ei, jos voit sanoa kyllä

perus perjantainen löhösohva-fiilis (: juon teetä ja nostan varpaat takanreunalle lämpimään
en pääse tästä mihinkään, rakastan kesää ja tää loskasää saa mut lannistumaan, tässä sen aina huomaa miten paljon niinkin pieni asia, että osuuko sun tennarin pohjat kuumaan hiekkaan vai loskamössöön, vaikuttaa mielialaan ja sit ihan kaikkeen! tekee mieli näyttää persettä tälle mannerjäälle... aijon muuttaa aikuisena johonkin missä on ikuinen kesä 

asiasta kukkaruukkuun:
mulla alkaa mopokoulu 6.3. eli ensi tiistaina. vähän jänskättää jaksanko käydä niillä teoriatunneilla. :o 
koska ammattihaaveena mulla on lastenlääkäri, niin äiti ja isi on patistanut mua lukioon. kuitenkin tän paikkakunnan lukio ei-vois-vähempää-kiinnostaa. ulkona kinostaa, mua ei. joten: oon sumplinu että jos muutan pois kotoa johonkin vuokralle tai sitten pitää hommata mopoauto (meiltä on siis tosi huonot yhteydet ihan jokapaikkaan, eikä busseja/junia kulje). toisaalta kotoa pois muuttaminen 16 vuotiaana saattaa olla mulle liian kova paikka, vaikken ookkaan mikään uusavuton tunari. varmaan kuolisin koti-ikävään jos en näkisi mun siskoja, äitiä ja kisua :c
onneks on vielä vuosi aikaa muuttaa suunnitelmia ja miettiä kaikkea.


TEE KAIKKESI NIIN PYSYT PINNALLA 
elämäsi on sitä mitä teet siitä


♥terkuin  annie